Hirven metsästyskaudella 2020 on aiheellista palautta mieleen hirvien metsästystä koskevat suositukset.

Viron metsästäjien yhdistyksen suositukset hirvien valinnalle:

  • Metsästyksen järjestämisessä ei tulisi keskittyä niinkään siihen, kuinka paljon niitä metsästetään, vaan siihen, pysyvätkö he metsästysalueella oikealla tiheydellä ja sukupuolijakaumarakenteessa. Vahingot ja kontrollivirheet eivät johdu niinkään väestötiheydestä, vaan virheellisestä arviosta runsaudesta, mikä johtaa virheelliseen arvioon metsästystarpeen ja järjestäytyneen metsästyksen tarpeelle. Hirven vaikutusten tuntemus metsästysalueittain ja metsästysyhdistysten yhteistyö on välttämätöntä tällaisten tapausten estämiseksi.
  • Aikuisten eläinten osuutta metsästyskiintiössä ei ole suositeltavaa nostaa yli 70 prosenttiin edes vasikoiden puutteen vuoksi, ja olisi parempi vähentää metsästysmääriä tällaisilla metsästysalueilla. Hirvilehmistä suositaan etukäteen metsästettyjä (enimmäkseen nuoria) vasikattomia lehmiä. Kun metsästetään pentue, lehmä pysyy metsästyksessä tai on viimeinen. Useita pentueita tulisi lämmittää maltillisesti, kuten yksi vasikka kahdesta. Molemmilla sukupuolilla ja kaikilla ikäryhmillä on yhtäläinen merkitys hirvikannassa sekä muiden riistalajien populaatioissa. On suositeltavaa pitää korkeintaan 75% piikeistä ja sarvista koostuvista sonneista, keskimäärin 20-25%, ja pitää tai metsästää vanhempia ja täysisarvisia sonnia (joiden sarvikauha edustaa yli puolta kunkin sarven ontelosta) ja enintään 5% sonnista.
  • Härkäpopulaation läheisyyttä luontoon kohtaan kannattaa pidättäytyä metsästämästä täyssimpukoita sisältäviä sonneja sarvien koosta riippumatta. Lapio-sarvien korkean palkintoarvon vuoksi niitä kantavien miesten osuus pyrkii laskemaan tasaisesti Euroopan hirvieläinten alueilla voimakkaan metsästyspaineen alla. Pidättäytyminen nykyisten ja tulevien mahdollisesti hallitsevien sonnien – niiden, joiden ruumiin koko on suurempi ja sarven kasvu on parempi, lapio sarvet mukaan luettuina – antaisi heille mahdollisuuden elää vähintään 7-8 vuotta, jättää 3-5 jälkeläistä ja osoittaa täydellistä sarven kasvupotentiaalia.
  • Metsästyspreferenssiä voitaisiin soveltaa pahimpiin sarvetelineisiin, jotka ovat kehittymättömiä tai ilmeisesti epäsymmetrisiä (lukuun ottamatta loukkaantuneita juoksijoita) sarvet iästä riippumatta, sekä 1–2 haarasarvaa, jotka ovat kasvaneet kuplan ikästä. On täysin perusteltua pitää yksilöitä, joiden ruumiin koko on suurempi, koska sonnit voivat kasvattaa voimakkaampia sarvia ja lehmiä synnyttääkseen vahvempia jälkeläisiä.
  • On järkevää olla liioittelematta metsästämällä molempia sukupuoliryhmiä ja pelastaa hallitsevat yksilöt. Väestön sukupuolirakenteen keskiarvona laajemmalla alueella on kohtuullista pitää 1,2 – 1,5 lehmää härkää kohti. Tällä tavoin edistämme sukupuolen ja iän rakenteen ylläpitämistä, seksuaalisen valinnan toimivuutta ja sietokyvyn ylläpitämistä geneettiselle monimuotoisuudelle ja ympäristöön liittyville stressitekijöille. Jos hirven lehmien osuus populaatiosta on kuitenkin suurempi, sonnien lisääntymismahdollisuudet lisääntyvät. Härkien puuttuessa juoksuaika viivästyy, jotkut hirven lehmät eivät hedelmöity löytämättä kumppania tai hedelmöittävät härät vasta myöhemmin elämässä.
  • Metsästysalueiden kohtalainen sukupuolirakenne edistää parasta aikaa hedelmöitymiseen ja poikimiseen, jälkeläisten korkeampaa eloonjäämistä, tasaisempaa lämmön jakautumista ja parempaa talvehtimista. Lisäksi kohtalaisen hirven lehmien populaatio on paremmin suojattu sekä saalistukselta että metsästykseltä paremman kasvun vuoksi.
  • Metsästämällä (hallitsevaa) hirvihärkeä lokakuussa, sen osuus jälkeläistuottajana on paljon todennäköisempi ja metsästyksen haitallisuus väestölle on pienempi, mutta sonnien suurempi määrä ja kilpailu ajon aikana ovat hyödyllisiä.
  • Ei ole viisasta metsästää hirviä myöhemmin, kun sonnit ovat heittäneet sarvensa.