Metsästäjät: emme pysty enää selittämään yhteiskunnalle sitä, että elämä ja kuolema kuuluvat luonnossa yhteen (09-06-2018)

Viron metsästäjäliito

Viron metsästäjäliiton (Eesti Jahimeeste Selts, EJS) puheenjohtaja Margus Puust sanoi Maalehdelle, että niin kauan kuin Viron metsissä on aitoja riistaeläimiä, meidän metsästäjiemme täytyy alan parissa toimia, myös aikakaudella, jona yhteiskunta suosii pehmeitä arvoja.

Margus Puust antoi Viron metsästäjäliiton 50. toimintavuoden juhlinnan puitteissa Maalehdelle pitkän haastattelun, jossa hän pohdiskeli ajankohtaisia metsästysaiheita ja -ongelmia.

Aloitamme kaikkein kuumimmasta aiheesta. Siinä missä lintujahdista puhuttiin ennen syksyihin vähän, nyt siitä on tullut jokaviikkoinen uutisaihe. Jotkut vaativat metsästyksen lopettamista, toiset taas sen tehostamista. Miten olemme tähän päätyneet?

Aihe kärjistyi, kun mediassa julkistettiin yksittäisiä metsästysmatkailun aikana tehtyjä kuvia, jotka eivät koskeneet omien metsästäjiemme toimintaa. Tulee ottaa huomioon, että Euroopan unionin rajat ovat avoinna ja ihmisten, palveluiden ja tuotteiden liikkuminen on vapaata. Vaikka tässä onkin kysymys metsästysturismista, eikä linnunmetsästyksestä yleisemmin, ei rajoja voi sulkea metsästäjiltäkään.

Aiemmin on ollut ongelmana myös sähköisten houkutusvälineiden käyttö. Miten on tänä vuonna?

Valvonta nimenomaan metsästysturismin osalta on muuttunut paljon tehokkaammaksi, tänä vuonna on ollut aiempaan verrattuna paljon vähemmän rikkomuksia. Sähköisten houkutusvälineiden käyttäjiä ei ole lainkaan tavattu.

Se ymmärretään hyvin, että linnunmetsästykseen pitää saada järjestys, samoin se, että meille linnunmetsästyksessä tärkeintä ovat hyvät tavat ja etiikan seuraaminen. Joka näitä ei noudata, se ei saa metsästää täällä.

Muuten, saalismäärät eivät ole kasvaneet, pikemminkin vähentyneet. Virossa ammutaan 12.000-15.000 vesilintua vuodessa. Harmaahanhien ja valkoposkien määrä on oikeastaan kasvanut eikä vähentynyt. Esimerkiksi Suomessa metsästetään vuodessa 400.000–600.000 vesilintua.

Metsästäjät valittavat, että Viron valtion metsätalouskeskus (RMK) on heidän suhteensa liian ankara, kun hirvet napostelevat taimikoita. Hieman liioitellen on metsästäjien syy, jos tulevaisuudessa ei ole riittävästi metsää?

Metsästäjäliitto on jatkuvasti pyrkinyt saavuttamaan tasapainon, jotta metsä saisi kasvaa. Väistämättä, olkoon metsässä vaikkapa vain yksi hirvi, niin se aiheuttaa vahinkoa, sillä haapa ja havupuut kuuluvat sen ruokalistalle.

Hirvi itse on selvästi meidän luontomme ja kansallisen metsästyksemme ylpeys.

Metsästäjän tehtävänä on olla rauhantuomari, etteivät vahingot muodostuisi suuriksi ja me emme vaarantaisi hirvikantaa. Maalis-huhtikuussa hirvi pyrkii menemään taimikoihin, mutta sitä ei saa tuona aikana metsästää. Ja niin paljon hirviä ei voi myöskään metsästää, ettei niitä kesäisin taimikoihin sattuisi. Olemme olleet RMK:n kanssa hyvissä keskusteluyhteyksissä ja pyrkineet löytämään ratkaisun. Tänä kautena sovimme myös lehtipuuvahinkojen lievittämisestä.

Viime kaudella metsästettiin ennätykselliset yli 7.000 hirveä ja tänä vuonna metsästyssuositus on vieläkin suurempi. Eikö se ole melkoisen paljon?

Hirvien metsästysmäärät ovat varmasti liian suuret. Hirvisonnit ovat nyt jo pudottaneet sarvensa, ja on tuomittavaa, että niitä metsästetään nyt, sillä emme voi sarvien perusteella arvioida eläinten ikää ja tilannetta.

Hirvet ovat tänä vuonna myös enemmän rämeillä, ne eivät ole tulleet tavanomaisiin elinpaikkoihinsa ja se on hillinnyt metsästystä.

Metsästysmäärän suhteen olemme hyvin lähellä kriittistä rajaa. Hirvikanta palautuu hitaasti, siltä osin äkillisiä käänteitä ei saa tehdä. Seuraavalla kaudella meidän pitää tehdä päätöksiä suoraan hirvien määrän mukaan, sillä hirvet eivät kestä kahta, kolmea tällaista kautta peräkkäin.

Metsästäjiä syytetään siitä, että he haluavat metsästää vain suurisarvisia saaliita…

… ei pidä paikkaansa. Metsästäjät ovat oppineet paljon ja noudattavat jahdissa saaliiden sukupuolta ja ikää koskevaa jakaumaa.

Siirrymme uuteen aiheeseen. Yhteiskunnan suhtautuminen metsästykseen on toisinaan varsin tuomitsevaa. Miten paljon vaistoatte, että metsästys alkaa olla ihmisille vierasta?

Suomalaiset sanovat, että heillä on Helsingin alueella Kehä III:n sisäpuolella väestö, joka käy tuon tien toisella puolella hyvin harvoin. Meidänkin täytyy todeta, että kaupungistuminen vaikuttaa. Luontokamerat ovat tietysti kivoja, mutta ne antavat ihmisille luonnosta illuusiomaisen kuvan, todellisuudessa luonnosta etäännytään yhä enemmän.

Ns. metsästysmuistokuvat, joissa metsästäjä seisoo saalislintujen keskellä, aiheuttavat vastakaikua ja metsästäjien pitääkin selvittää enemmän asioiden taustoja. Meistä katsottuna metsästäjästä on tullut tämän päivän maailmassa silta, joka yhdistää luonnonläheistä ja kaupunkimaista näkemystä, ja se onkin yksi metsästäjien tärkeimmistä tehtävistä.

Mekin vierailemme mahdollisuuksiemme mukaan kouluissa ja toteutamme luontoaiheisia koulutushankkeita tuodaksemme luonnon kanssa sopusoinnussa olevaa elämää ihmisiä lähemmäs.

Mikä tapahtuisi, jos lopettaisimme metsästämisen kokonaan?

En haluaisi elää sellaisessa Virossa, jossa metsästystä ei olisi lainkaan.

Mitä tapahtuu metsänomistajille, maanviljelijöille, autoilijoille? Jos haluamme, että riistaeläimet liikkuvat metsissä ja olemme jo tällä hetkellä siihen sekaantuneet, niin enää ei ole olemassa mahdollisuutta olla säätelemättä riistakantoja.

Metsästys on nykyisessä Virossa täysin välttämätöntä. Jos jäämme laskemaan sen varaan, että sorkkaeläinten lisääntymistä säätelevät sudet ja ilvekset ja annamme näiden vain toimia, saamme välittömästi miljoona uutta ongelmaa kiusaksemme. Tässä järjestelmässä kaikki on keskenään niin tiiviissä suhteessa, että en pysty kuvittelemaan, että ihmisen voisi poistaa siitä ketjusta.

Lue lähemmin TÄSTÄ.

 

Kommentaare pole

Lisa kommentaar

Sinu e-postiaadressi ei avaldata. Nõutavad väljad on tähistatud *-ga